Tulosta

Tutkimus:
KLORIDI
näytä tutkimukset

Luokitus:
Alihankittavat, Kemia

Päivitetty:
1.9.2022

2080 • P -Cl

2077 • dU-Cl

2086 • U -Cl

2078 • F -Cl

Johdanto

Kloridi on ekstrasellulaarinesteen tärkein anioni. Ravinnosta sitä saadaan runsaasti ja se absorboituu suolesta täydellisesti. Normaalisti suurin osa kloridista erittyy munuaisten kautta ja yli 99 % reabsorboituu passiivisesti yhdessä natriumin kanssa. Kloridin jakautuminen ekstra- ja intrasellulaarinesteiden välillä riippuu natriumin jakautumisesta sekä happo-emästasapainosta.

Indikaatiot

Plasman kloridimääritystä käytetään epäiltäessä kloridimenetystilaa tai renaalista tubulaarista asidoosia. Hyperparatyreoosissa ja maitohappoasidoosissa sitä käytetään täydentävänä tutkimuksena. Kloridipitoisuus tarvitaan myös anionivajeen laskemiseen.

Virtsan kloridimääritykset (dU-Cl ja U -Cl) täydentävät elimistön kloriditilanteen selvittelyä. Ulosteen kloridimäärityksen (F -Cl) pyyntöindikaatio on kloridiripuli. Virtsan ja ulosteen kloridimääritykset tuotetaan alihankintana.

Näyteastia

P -Cl: litiumhepariinigeeliputki 5/3 ml

dU-Cl ja U -Cl: kertavirtsa- tai keräysastia

F -Cl: ulostenäytepurkki

Näyte

P -Cl: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

dU-Cl ja U -Cl: 1 ml kerta- tai vuorokausivirtsaa erotellaan puhtaaseen erotteluputkeen. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Keräyksen päätyttyä virtsa sekoitetaan, tilavuus mitataan ja merkitään lähetteeseen.

F -Cl: 2 ml (vähintään 0.5 ml) nestemäistä ulostetta. Kiinteä uloste ei sovellu määritykseen.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näytteet säilyvät 2 – 3 vrk jääkaapissa (pakastettuna kuukausia). Näytteet voidaan lähettää huoneenlämmössä.

Menetelmä

P -Cl, dU-Cl ja U -Cl: Ioniselektiivinen elektrodi.
F -Cl: Kulometrinen titraus.

Tulos valmiina

P -Cl: arkipäivisin samana päivänä.

dU-Cl, U -Cl ja F -Cl: 2 – 3 vrk:n kuluessa.

Viiteväli

P -Cl   96 – 111 mmol/l
       
dU-Cl    alle 1 v   2 – 10 mmol
  1 – 5 v 15 – 40 mmol
  6 – 10 v, pojat  35 – 110 mmol
  6 – 10 v, tytöt 20 – 75 mmol
  11 – 14 v, pojat    65 – 180 mmol
  11 -14 v, tytöt 35 – 170 mmol
  15 – 60 v 85 – 260   mmol
  yli 60 v 95 – 195 mmol

F -Cl: kloridiripulissa tulos yleensä yli 90 mmol/l

Tulkinta

P -Cl: Kloridipitoisuus kohoaa metabolisessa asidoosissa, dehydraatiossa, sekä liiallisen NaCl:n saannin yhteydessä. Kloriditaso laskee runsaiden menetysten yhteydessä: oksentelu, imut, tubulusvauriot, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, kompensoitu respiratorinen asidoosi tai metabolinen alkaloosi, diureettilääkitys.

dU-Cl: Virtsaan erittyvään kloridimäärään vaikuttavat ravinnon kloridimäärä, happo-emästasapaino, munuaistubulusten toimivuus, erittyvän natriumin määrä sekä muut kloridin menetykset. Eritys lisääntyy kroonisessa asidoosissa, tubulusvaurioissa ja diureettien käytön yhteydessä. Kloridieritys vähenee ekstrarenaalisten kloridimenetysten lisääntyessä ja liian vähäisen saannin seurauksena. Erityisen alhaisia virtsan kloridipitoisuuksia tavataan kloridiripulipotilailla.

Lisätiedot

Plasma- ja seeruminäytteiden tulostasoissa ei ole eroa.