Takaisin ylös
Pirkanmaa ja Kanta-Häme:

GLUTAMYYLITRANSFERAASI

 Tulostusversio Pysyvä linkki ohjeen hyväksyttyyn versioon

Luokitus: Kemia
Versio: 1.4
Tila: Hyväksytty
Laatimispvm: 28.03.2018
Hyväksymispvm: 28.03.2018
Käyttöönottopvm: 28.03.2018

Atk-numero Lyhenne Kommentti
4597  P -GT   

Johdanto

Glutamyylitransferaasia on maksassa, sappiteiden epiteelissä, haimassa, munuaisissa ja verisuonten seinien endoteelisoluissa. Entsyymi katalysoi eräiden peptidien hydrolyysiä sekä glutamyyliryhmän siirtoa aminohappoihin ja peptideihin.

Indikaatiot

Maksan ja sappiteiden sairauksien diagnostiikka ja seuranta.

Näyteastia

Litiumhepariinigeeliputki 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Eroteltu näyte säilyy viikon jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Kineettinen mittaus IFCC:n suosituksen mukaan.

Tulos valmiina

Päivystystutkimus

Viiteväli

naiset, ≥ 17 v  alle 40 U/l
miehet, ≥ 17 v alle 60 U/l
lapset, 1 kk - 16 v   alle 50 U/l
lapset, < 1 kk alle 300 U/l

Tulkinta

Vastasyntyneillä ja etenkin keskosilla tavataan 2 - 5 kertaa korkeampia GT-aktiivisuuksia kuin aikuisilla.

GT nousee herkästi erilaisten indusoivien tekijöiden vaikutuksesta, intra- ja ekstrahepaattisen sappistaasin sekä maksametastaasien yhteydessä. GT-aktiivisuus kohoaa myös hepatiitissa, tosin hitaasti, mutta saattaa pysyä korkeana viikkoja akuutin hepatiitin kliinisen vaiheen jälkeen. Kohonneita arvoja tavataan aina kroonisen hepatiitin ja rasvamaksan yhteydessä.

Alkoholisteilla tavataan korkeita GT-arvoja (sensitiivisyys 69 - 88 %, lievemmillä suurkuluttajilla sensitiivisyys on noin 30 %), jotka normalisoituvat parissa viikossa alkoholin käytön lopettamisen jälkeen. Monet lääkeaineet, kuten fenytoiini, barbituraatit ja dekstropropoksifeeni, nostavat GT-pitoisuutta.

Pitkäaikaista nousua tavataan akuutissa pankreatiitissa, sydän- ja keuhkoinfarkteissa sekä sydämen vajaatoiminnassa. Nousua todetaan myös pneumoniassa, keuhkosydänsairaudessa, diabeteksessa, ulseratiivisessa koliitissa ja bronkuskarsinoomassa.