Tulosta

Tutkimus:
IMMUNOGLOBULIINI, KEVYTKETJUT, VAPAAT (seerumista)

Luokitus:
Mikrobiologia

Päivitetty:
29.1.2024

4949 • S -IgLc-V

Johdanto

Yli 99 % seerumin kappa- ja lambdaketjuista esiintyy sidotussa muodossa kokonaisten immunoglobuliinimolekyylien rakenneosana. Sidottujen kappa- ja lambdaketjujen ristireaktio seerumin vapaiden kevytketjujen määrityksessä on vain 0,03 – 0,4 %, joten määritys on hyvin spesifinen. Menetelmä soveltuu diagnostiikkaan ja hoidon seurantaan plasmasolutaudeissa, joissa muodostuu vapaata monoklonaalista kevytketjua sisältävää M-komponenttia: kevytketjumyelooma, nonsekretorinen myelooma (NSM), kevytketjua muodostavat plasmasytoomat, primaarinen amyloidoosi ja kevytketjukertymätaudit (light-chain deposition disease).

Indikaatiot

M-komponentteja tuottavien sairauksien, erityisesti kevytketjumyelooman, nonsekretorisen myelooman, kevytketjua muodostavan plasmasytooman, primaarisen amyloidoosin ja kevytketjukertymätautien diagnostiikka ja hoidon seuranta.

Näyte

1 ml seerumia. Näytteen voi ottaa seerumigeeliputkeen.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy 5 vrk +4°C, pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Voidaan lähettää huoneenlämmössä.

Menetelmä

Immunonefelometria.

Tekotiheys

Arkipäivisin

Tulos valmiina

Viikon kuluessa

Viiteväli

Vapaa kappaketju:  S -IgLcK-V 6.7 – 22.4 mg/l
Vapaa lambdaketju: S -IgLcL-V 8.3 – 27.0 mg/l
Kappa-lambda-suhde: S -K/L-s-V 0.31 – 1.56

Tulkinta

Kokonaista immunoglobuliinia tuottavissa plasmasolutaudeissa esiintyy pääasiallisen M-komponentin ohella usein ylimäärin myös vapaata monoklonaalista kevytketjua. Näissä taudeissa seerumin vapaiden kevytketjujen määritys voi antaa lisäinformaatiota sekä diagnoosivaiheessa että taudin seurannassa. Kuitenkin elektroforeesi ja immunofiksaatio ovat tällöin ensisijaisia menetelmiä, koska vapaiden kevytketjujen määrityksessä käytetyt vasta-aineet eivät erota toisistaan monoklonaalisia ja polyklonaalisia vapaita kevytketjuja. Monoklonaalisuuden puolesta puhuu viitealueesta selvästi poikkeava kappa/lambda-suhde.

Osa plasmasolutaudeista on ns. kevytketjutauteja, joissa potilaan M-komponentti on yksinomaan kappa- tai  lambda-kevytketjua. Näissä taudeissa M-komponenttia ei välttämättä havaita seerumin elektroforeesitutkimuksessa, mutta se yleensä näkyy kuitenkin seerumin immunofiksaatiossa sekä seerumin vapaiden kevytketjuen määrityksessä. Näiden tautien seurannassa seerumin vapaiden kevytketjujen määritys on tärkeässä roolissa.

Nonsekretorisessa myeloomassa (NSM) ei taudin määritelmän mukaan perinteisellä elektroforeesilla todeta M-komponenttia seerumista tai virtsasta. Immunofiksaatiolla saadaan joskus osoitetuksi vapaata kevytketjua. Kirjallisuuden mukaan vapaiden kevytketjujen määrityksellä seerumista voidaan todeta viiterajan ylittävä määrä vapaata kappa- tai lambdaketjua lähes 70 %:lla NSM-potilaista.

Seerumin vapaiden kevytketjujen suhde (iFLC/niFLC -suhde ≥100) on yksi osa IMWG:n (international myeloma working group) vuonna 2014 julkaisemaan multippelin myelooman (MM) diagnostista kriteeristöä. Kirteeristöä luotaessa on käytetty The Binding Site Freelite-menetelmiä, eikä suhdeluku ole suoraa sovellettavissa käytettäessä Fimlabilla käytössä olevia menetelmiä. Kirjallisuuden perusteella voitanee soveltataa suhdelukua ≥30-50 (Bossuyt et al. 2018, Schieferdecker et al. 2020).

Seerumin vapaiden kevytjujen suhdetta käytetään myös IMWG:n vuonna 2020 julkaisemissa smoldering multiple myeloman (SMM) riskin arvioinnin kriteereissä (iFLC/niFLC -suhde ≥20). Myös tätä kriteeristöä luotaessa on käytetty The Binding Site Freelite-menetelmiä. Fimlabissa käytössä oleville menetelmille voitanee kirjallisuuden perusteella soveltaa suhdelukua ≥8 (Schieferdecker et al. 2020).

Virhelähteet

Käytössä oleva menetelmä ei välttämättä tunnista kaikkien patologisten plasmasolukloonien tuotteita, mikä voi johtaa virheellisen matalaan tulokseen. Korkeissa pitoisuuksissa menetelmä voi harvinaisissa tapauksissa antaa virheellisen matalaa tulostasoa. Tuloksia tulee aina tulkita yhdessä muiden laboratoriotulosten kanssa potilaan kliininen tila huomioiden.

Lisätiedot

Kirjallisuusviitteet:
Rajkumar et al. 2014 International Myeloma Working Group updated criteria for the diagnosis of multiple myeloma.
Bossuyt et al. 2018 Diagnostic thresholds for free light chains in multiple myeloma depend on the assay used.
Schieferdecker et al. 2020 Comparison of three different serum-free lightchain assays—implications on diagnostic and therapeutic monitoring of multiple myeloma.