Tulosta

Tutkimus:
FIBRIININ D-DIMEERIT

Luokitus:
Kemia

Päivitetty:
20.5.2021

4113 • P -FiDD

Johdanto

Hyytymisjärjestelmän aktivaatiosta on seurauksena fibrinogeenin muuttuminen fibriiniksi. Fibriinimolekyylit aggregoituvat spontaanisti. Hyytymistekijä XIII:n avulla syntyy ristisidoksia, jolloin muodostuu stabiili fibriinihyytymä. Fibrinolyyttinen tapahtuma alkaa, kun plasminogeeni muuttuu aktiiviseksi plasmiiniksi. Tämä hajottaa fibriiniä ja fibrinogeeniä hajoamistuotteiksi, jotka ovat sekoitus erikokoisia molekyylifragmentteja. Näistä pienin on D-dimeeri, jota syntyy vain stabiilin fibriinin hajoamistuotteena.

Indikaatiot

Disseminoituneen intravaskulaarisen koagulaation (DIC) diagnostiikka. Syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian poissulkeminen.

Näyteastia

Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Sentrifugoimaton näyte voidaan lähettää huoneenlämmössä, mikäli se on perillä saman päivän aikana. Eroteltu plasma säilyy noin 8 tuntia huoneenlämmössä ja 4 päivää jääkaapissa.

Menetelmä

Immunoturbidimetrinen

Tulos valmiina

Päivystystutkimus

Viiteväli

Alle 0.5 mg/l

Tulokset ilmoitetaan kansainvälisesti käytössä olevina FEU-yksikköinä (fibrinogen equivalent unit, D-dimeeri muodostuu kahdesta fibriinistä).

Tulkinta

D-dimeeriä on osoitettavissa DIC:n lisäksi myös muissa tilanteissa, joissa fibriiniä hajotetaan: laskimotukos, laajalle levinnyt ateroskleroosi, raskaus, synnytys, pre-eklampsia, vaikea maksan vajaatoiminta, traumat, leikkaukset, syöpä. Lisäksi määrä nousee iän myötä.

Pientä D-dimeeripitoisuutta käytetään tuoreen syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian poissulkudiagnostiikassa, kun tukoksen todennäköisyys ei ole suuri. Tukos voidaan poissulkea hyvin todennäköisesti silloin, kun D-dimeeripitoisuus on alle 0.5 mg/l. On huomattava, että eri menetelmillä saadut tulokset eivät ole vertailukelpoisia, koska ei ole olemassa kansainvälistä D-dimeerivakiota. 

Harhaanjohtavan pieniä D-dimeeripitoisuuksia on kuvattu laskimotukospotilailla mm. lupusantikoagulantin ja hepariinin aiheuttaman trombosytopenian ja tromboosin (HITT) yhteydessä.